Leffassa: Tuntematon sotilas

Tämä on vähän noloa, mutta kerrotaan nyt kumminkin: Kävin katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan vasta viime viikolla pääsiäisen pyhien aikaan. Onneksi se pyörii vieläkin elokuvateattereissa, vaikka sai ensi-iltansa jo lokakuussa. Puolustuksekseni voin vain todeta, että olen yrittänyt mahduttaa sitä aikatauluihini viimeiset viisi kuukautta ja joululomalla jopa olin menossa katsomaan pätkän, mutta näytös oli loppuunmyyty. Joka tapauksessa eilen sain vihdoin ja viimein mahdollisuuden nähdä tuon odotetun elokuvan.

#hallussa

Olen aina ollut liikkujana ennen kaikkea mukavuudenhaluinen. Olen toki kuntoillut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta liian usein vaihtanut juoksun kävelyyn tai jättänyt salilla sarjoja tai kokonaisia liikkeitä väliin, koska ei ole huvittanut. Kaikkihan me kuitenkin tiedämme, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella.

Yhden vuoden ikäinen äiti

Tänään on se päivä. Pienokaiseni täyttää vuoden. Päällimmäisinä tuntemuksina itselläni on valtava yleinen kiitollisuus, helpotus siitä, että se kuuluisa ”vauvavuosi” on nyt ohi ja  myös edelleen piinaava väsymys, josta olen jo lukuisia kertoja täällä blogissakin avautunut.

Tilinpäätös

Tämä vuosi meni ohi hurjan nopeasti, mutta juuri mitään merkittävää ei tapahtunut. Mitä nyt sain lapsen, tein puolessa vuodessa yli 60 opintopistettä ja aloitin uudessa työpaikassa . Sitten kirjoittelin tietenkin myös tätä blogia. Ennen kuin siirryn pohtimaan, mitä haluan vuoden 2018 tuovan tullessaan, ajattelin listata tämän kuluneen vuoden parhaat palat.

Perinteinen joulupostaus

Minulla on ollut tapana tehdä joulun alla siihen liittyvä teksti tänne blogiin. Tänä vuonna se jäi tähän aattoon, mutta teinpä kuitekin. Syy, miksi en ole täällä blogissa ollut kovin aktiivinen, on viimeisten koulutehtävien ja töiden aiheuttama aikapula. Nyt olen kuitenkin ansaitulla joululomalla. Tätä kirjoittaessani nautin sukulaisten vieraanvaraisuudesta Kiuruvedellä ja juon aamukahvia.