On siis kevät

Luulenpa, että ihan kaikilla on välillä sellaisia päiviä, jolloin sitä tuntee itsensä surkimukseksi. Aamulla herää jotenkin väärällä jalalla ja on vaikeaa uskoa itseensä. Kaikki tuntuu tahmealta. Moisina päivinä ainakin minä tunnen itseni löllykäksi, rumaksi sekä tyhmäksi kuin saapas.

Leffassa: Tuntematon sotilas

Tämä on vähän noloa, mutta kerrotaan nyt kumminkin: Kävin katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan vasta viime viikolla pääsiäisen pyhien aikaan. Onneksi se pyörii vieläkin elokuvateattereissa, vaikka sai ensi-iltansa jo lokakuussa. Puolustuksekseni voin vain todeta, että olen yrittänyt mahduttaa sitä aikatauluihini viimeiset viisi kuukautta ja joululomalla jopa olin menossa katsomaan pätkän, mutta näytös oli loppuunmyyty. Joka tapauksessa eilen sain vihdoin ja viimein mahdollisuuden nähdä tuon odotetun elokuvan.

#arjenluksusta

Olen pistänyt merkille, kuinka kanssaihmiset postaavat vaikkapa Instagramiin hienoja kuvia jostain viikonlopun kaupunkilomalta käyttäen ihan muina henkilöinä #arjenluksusta Haluan sanoa teille kaikille seuraavaa: Viikonloppuloma Roomaan ei ole arjen luksusta. Se on ihan vaan luksusta. Minun mielestäni arki on sitä, mitä tapahtuu arkipäivisin eli monelle ihmiselle pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin.

Kiireestä ja onnellisuudesta

Toisinaan pyörittelen anteliaasti silmiäni, kun jotkut valittavat esimerkiksi somessa kiireisestä elämästään käytyään aamulla salilla, raahauduttuaan muutamaksi tunniksi jonnekin kahvilaan naputtelemaan konetta ollen kuitenkin jo kolmen aikaan kotona. Sitten nuristaan, että ollaan ihan poikki ja että kaupassakin pitäisi käydä eikä ole yhtään aikaa itselle. Ihan vaan perspektiiviä antaakseni halusin kertoa tässä yhteydessä, millaisia minun arkipäiväni yleensä ovat noin niin kuin suurin piirtein.

Ihan tavallinen suomalainen juntti

Minusta tuntuu, että olen koko aikuisikäni yrittänyt olla jotain enemmän kuin olen. Nyt olen 29-vuotiaana vihdoin hyväksynyt sen, että minut tekeekin onnelliseksi ihan vallan arkiset asiat. Se on aika vapauttavaa huomata. Toki satunnaisesti nautin hienoista illallisista ja vip -kohtelusta, mutta suurimman osan ajasta olen ihan tavallinen suomalainen juntti.

#hallussa

Olen aina ollut liikkujana ennen kaikkea mukavuudenhaluinen. Olen toki kuntoillut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta liian usein vaihtanut juoksun kävelyyn tai jättänyt salilla sarjoja tai kokonaisia liikkeitä väliin, koska ei ole huvittanut. Kaikkihan me kuitenkin tiedämme, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella.

Yhden vuoden ikäinen äiti

Tänään on se päivä. Pienokaiseni täyttää vuoden. Päällimmäisinä tuntemuksina itselläni on valtava yleinen kiitollisuus, helpotus siitä, että se kuuluisa ”vauvavuosi” on nyt ohi ja  myös edelleen piinaava väsymys, josta olen jo lukuisia kertoja täällä blogissakin avautunut.