Pienin askelin kohti ekologisempaa joulua

Minä olen aina ollut jouluhullu. Kuten olen ennenkin kertonut, rakastan lahjojen antamista, vastaanottamista, riisipuuroa ja kaikkia jouluperinteitä. Muutaman viime vuoden aikana suhtautumiseni joululahjoihin on muuttunut merkittävästi. Laatu korvaa määrän, enkä halua hankkia tai toivoa mitään turhaa tai ylimääräistä.

Hävettää myöntää, mutta kirjoitin tänne blogiini vuonna 2015 näin:

Haluaisin sanoa, että en ymmärrä joulun kulutushömpötystä ja kilpavarustelua. Olisi mukavaa todeta, että pelkästään antamisen ilo on paras lahja. Olisi hauskaa, jos voisin hehkuttaa, että koska en halua olla materialisti, teen kaikki joululahjat itse rakkaudella. Näin ne olisivat lahjan saajalle muka jotenkin merkityksellisempiä kun ne on omin pienin kätösin askarreltu.

En kuitenkaan voi sanoa näitä yllä mainittuja asioita, koska se olisi mielettömän tekopyhää. Nimittäin minä rakastan lahjojen ostamista ja vastaanottamista. Sen vuoksihan veronpalautuksia saadaan, jotta ne voi tuhlata joululahjoihin. Viime vuonna ostin mielitietylleni Hugo Bossin klassikkotuoksun sekä Gantin kellon, ja täytyy kyllä myöntää, että olisin ollut hirvittävän vihainen, jos olisin saanut vastalahjaksi itse tehtyä mysliä tai jonkun vitun himmelin.

Olisin kyllä vieläkin vähän loukkaantunut ”vitun himmelistä”. Nykyään yritän kuitenkin itse antaa sellaisia lahjoja, jotka ovat ennen kaikkea hyödyllisiä ja mielellään mahdollisimman ekologisia, eettisiä, lähellä valmistettuja.

Esimerkiksi: aiemmin minulla oli tapana ostaa mieheni sisaruksille puolisoineen lahjaksi talven Muumi-kausimuki, mutta olen nyt luopunut siitä (ja mukien keräämisestä itsekin). Tarvitseeko kukaan valtavaa mukien varastoa, olivat ne kuinka söpöjä hyvänsä?

Olen materian sijaan tänä vuonna panostanut enemmän lahjoihin, jotka voi syödä tai juoda tai joista on hyötyä päivittäisissä askareissa. Tämä saattaa jonkun mielestä kuulostaa tylsältä, mutta minulle tulee nykyään hyvä mieli lahjoista, jotka tulevat käyttöön ja ovat ennen kaikkea hyödyllisiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(SPOILER ALERT!) Tyttärelleni olen tänä vuonna ostanut kaksi tarpeellista juttua, molemmat käytettyinä: Adidaksen college-asu löytyi Emmy.fi -verkkokaupasta ja nukkekodin kalusteet Tori.fi:stä. Kummitytölle siskoineen tein lahjakortin, jonka turvin he pääsevät allekirjoittaneen loistavassa seurassa päiväksi HopLopiin. Myönnetään rehellisyyden nimissä: sukulaislapsille tosin ostimme uutuuttaan hohtavat lelut.

Myös paketoinnin osalta olen kiinnittänyt huomiota ekologisuuteen. En ole moneen vuoteen ostanut paketointipaperia. Käytän olemassa olevat loppuun, hyödynnän sanomalehtiä, paperipusseja ja tyttäreni piirustuksia sekä lahjakasseja, joita on meille kertynyt vuosien varrella useita kaapin pohjalle. Paketointipapereissa on muutenkin niin paljon pintaväriä, ettei niitä voi kierrättää, vaan ne on laitettava energia- tai sekajätteeseen. Aivan turhaa roskaa! Mieheni nauroi minulle kun viime vuonna availin lahjapaketteja varoen ja säästelin lahjapapereita. Naurakoot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulukuusen virkaa meillä toimittaa viidettä vuotta muovinen sellainen. Jos hankkii tekokuusen, on hyvä pitää mielessä, että sen tulisi palvella vähintään parisenkymmentä vuotta, jotta se tulisi ekologisemmaksi kuin luonnonkuuset. Sen vuoksi ei ehkä kannata valita sitä mustaa, valkoista tai pinkkiä kuusta, ellei ole aivan sataprosenttisen varma, että se sopii sisustukseen vielä kahden vuosikymmenen kuluttua.

Emme lähetä myöskään joulukortteja tänä vuonna. Säästetyt rahat olen laittanut Hope Ry:n keräykseen, jossa tuetaan vähävaraisten lasten harrastustoimintaa. Hope Ry:llä on käynnissä myös joululahjakeräyksiä lukuisissa kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Lahjakeräykset on myös mainio tapa auttaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kenelle tahansa mahdollisuus harrastaa on paljon hyödyllisempi lahja kuin uusi meikkipussi.

Voit osallistua myös Kinkkutemppuun, jossa joulukinkun paistinrasvaa kerätään ja siitä tehdään uusiutuvaa dieseliä. Ekologisempaa toki on olla paistamatta koko kinkkua, mutta minä en itse vielä ole valmis luopumaan siitä jouluperinteestä. Tai siis enhän minä ole eläissäni kinkkua paistanut itse, mutta syön sitä edelleen. Joskin merkittävästi vähemmän kuin ennen.

Mielestäni (ympäristö)ystävällisempään elämäntapaan siirtyminen, myös joulun osalta, on ennen kaikkea pieniä askelia. Äkillinen muutos on harvoin pysyvää! 

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: