Pihistän ja panostan: hääbudjetti

Häiden rahaliikenne on sellainen asia, joka on meidän kotonamme aiheuttanut viime viikkoina eniten rakentavaa keskustelua. Olemme kai ihan normaalituloisia ihmisiä, mutta säästöjä juuri näitä pirskeitä varten ei ole ehtinyt kovin monia pennosia kertymään. Etenkin kun olemme juuri ryhtymässä asuntokaupoille. Olemme siis joutuneet tekemään kompromisseja aiheen tiimoilta. Tässä kirjoituksessa kerron, mitä ja miksi.

Pihistämme:

  1. Turhanpäiväinen tilpehööri. Emme kaipaa kakunkoristeita, ilmapalloja, saippuakuplia, pom pomeja, pöytähärpäkkeitä, kukka-asetelmia, kertakäyttökameroita tai photo boothia. Hääautoakaan emme tuunaa mitenkään ja tienvarsikyltit ovat tänä Google Mapsin sekä navigaattoreiden kulta-aikana turhaa roskaa ilotulitteista puhumattakaan.
  2. Ulkonäkö ja oheistarvikkeet. En muutenkaan niin perusta tekokynsistä tai suihkurusketuksista. Kampaajatuttuni tulee laittamaan minun sekä kolmen kaasoni kuontalot, mutta meikin teen varmaankin itse. En myöskään kaipaa koreaa hääkimppua, vaan hyvin yksinkertaiset sesonkihorsmat riittävät vallan mainiosti kauniisti sidottuina. Hääpuvun osalta suurin kriteerini oli, että se täytyy löytää käytettynä. Tämä oli sekä budjetti- että ekologisuusvalinta. Niinpä kävin hakemassa Lovebirds-nimisestä liikkeestä Helsingin Kampista koltun viime viikolla. Hääkenkiin tosin panostin, sillä ostin Minna Parikan valkoiset Bunny-tennarit. Minulla oli kuitenkin 30-vuotislahjaksi saatu lahjakortti, jolla kuittasin ne, joten periaatteessa popoihin ei mennyt omia roposiani. Olen niistä muutenkin jo pitkään haaveillut raaskimatta kuitenkaan ostaa.
  3. Sormukset. Kumpikaan meistä ei onneksi välitä isoista, näyttävistä koruista. Minulle riittää kihlasormukseni pienen timanttirivistön rinnalle käytännöllinen sileä sormus ilman mitään krumeluureja. Näille meidän valkokultaisille renkaille tulee hintaa alle 200 euroa kappaleelta. En aio myöskään laittaa muita killuttimia kuin pienet joululahjaksi saamani helmikorvakorut ja kenties yhden rannekorun, koska kuulemani mukaan morsiamella pitää olla yllään jotain vanhaa (ja sinistä, uutta sekä lainattua).
  4. Avecit ja lapset. Teimme sellaisen linjauksen, että emme kutsu aveceja, joita emme tunne, vaikka pariskunta olisikin avo- tai avioliitossa. Rajaamme myös perheen pienimpien kutsut sukulaisten jälkeläisiin.IMG_20190212_170808_927

    Panostamme:

  1. Ruoka ja juoma. Koska tuo sulho meni tosiaan kosimaan viinitilalla, oli itsestään selvää, että haluamme hääviinit vain ja ainoastaan sieltä. Siitä toki tulee hieman lisäkustannuksia, mutta ne ovat parhaillaan matkalla Espanjan Elchestä tänne Suomeen. Koska pienen viinitilan valikoima oli hyvin rajallinen, mikään valmis menupaketti ei sopinut viinien makuprofiileihin. Kustomoimme siis yhdessä pitopalvelun kanssa niihin sopivat pöperöt. Kuitenkin pidämme buffetin melko simppelinä ja pyrimme käyttämään mahdollisuuksien mukaan paljon satokauden tuotteita. Lisäksi tarjoamme illalla vielä iltapalaa, koska osa vieraista liitty juhlintaan vasta klo 19.
  2. Häävieraiden viihtyvyys ja päivän sujuvuus on minulle ykkösprioriteetti. Koska pääsemme hääpaikalle vasta saman päivän aamuna järjestelemään paikkoja, ja olen itse jo siihen aikaan kaasoineni puunattavana, olen palkannut henkilökuntaa sekä yhden tapahtumatuottajan katsomaan, että pöydät tulee ojennukseen ja baari misattua sillä tavalla kuin olen ajatellut. Vieraita silmällä pitäen varaamme kuljetukset sekä kirkolta hääpaikalle että yömyöhällä Helsinkiin päin. Hääpaikalta pitää siis poistua tuhkimona viimeistään puoliltaöin. Tällä tavalla varmistamme, että näin myös tapahtuu.
  3. Ohjelma. Meille tulee häihin elävää musiikkia sekä karaoke. Nämä ovat sellaisia asioita, joista en suostu tinkimään. Toki bändin saimme lahjaksi ja karaokevehkeet tulee niin ikään sukulaisten kautta, että sinäänsä varsinaista rahallista panostusta hääparin osalta näihin ei ole tulossa. Hääpaikan puolesta tulee myös äänentoisto, joten sitä ei tarvitse erikseen miettiä.

Tähän budjettiasiaan liittyen on myös huomionarvoinen seikka, että päätimme yhteistuumin jakaa kustannukset niin, että kumpikin maksaa omien vieraidensa kestitsemisen sekä oman laittautumisensa. Niin sanotut yhteiset kustannukset, kuten kuljetukset ja henkilökunta, maksetaan yhteiseltä taloustililtämme. Tämä johtuu siitä, että a) minun puoleltani tulee enemmän vieraita ja b) nämä minun vieraani ovat keskimääräistä janoisempia.

Päädyimme tähän myös sen vuoksi, että minulle tärkeintä tuossa päivässä on (sen lisäksi että astumme avioon) että sitä saavat tulla todistamaan ja kanssamme juhlimaan kaikki, keiden toivoisin olevan paikalla. En tahdo joutua karsimaan vieraita vain sen vuoksi, että olisi tasamäärä väkeä kun toisella ei ole niin paljon läheisiä ystäviä tai sukulaisia kuin minulla. Maksan mielelläni enemmän siitä, että kaikki minulle rakkaat ihmiset saavat osallistua tärkeään päiväämme.

Lue myös: Hääjärjestelyt -miten liikkeelle

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: