Mitä seuraavaksi?

Entisestä työpaikasta poistuminen ei sujunut ihan niin kivuttomasti kuin olin haaveillut. Viimeinen työpäivä venyi kuukaudella. Nyt kuitenkin olen muutaman viikon ajan totutellut stressittömämpään arkeen ja uuteen päiväjärjestykseen. Se tuntuu oikein mukavalta. Piipahdan siis koulussa kahtena päivänä ja kerran viikossa luon sisältöä asiakasyritykselleni heidän toimistollaan Espoossa. Jäljelle jäävinä kahtena arkipäivänä teen opinnäytetyötä, muita koulutehtäviä, blogihommia tai suunnittelen häitä. Tämä tämmöinen on sangen tervetullutta vaihtelua hektisen syksyn ja uuvuttavan loppuvuoden jälkeen. Olen myös varauksettoman kiitollinen siitä, että kunhan tässä saan näitä opintoja taas vähän järjestykseen, minulla on mahdollisuus pitää tyttäreni kanssa arkivapaita ihan kahdestaan. Aion myös aloittaa massiivisen konmari-projektin. Olemme nimittäin allekirjoitusta vaille ostamassa tätä meidän asuntoa ja haluan aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä sen kanssa.

Tietenkään tämmöinen seesteinen rentous ei voi jatkua ikuisesti, ellei pankkitililleni syystä tai toisesta ilmaannu itsekseen pätäkkää, mutta ainakin nyt toistaiseksi se on erittäin tervetullutta vaihtelua. Monet ovat kysyneet tulevista työkuvioistani. Minulla ei valitettavasti vielä ole antaa vastauksia. Olen toki saanut työtarjouksia tapahtuma-alalta ja muitakin virityksiä on ilmassa, mutta niiden aika ei ole vielä. Jos olen jotain viime vuodesta oppinut niin sen, että vaativan työn, opiskelun, toiminimen ja perhe-elämän yhteensovittaminen on minulle kertakaikkiaan liikaa. Oman hyvinvointini vuoksi oli pakko jättää joku palikka pois. Luonnollisesti tuo palikka oli näistä neljästä se, josta sain vähiten iloa ja joka vei rahalliseen korvaukseensa nähden kohtuuttoman paljon voimavaroja.

Processed with VSCO with ku8 preset

Haluan tässä yhteydessä tuoda myös ilmi, että valitettavasti koin vahvasti, että omat arvoni olivat ristiriidassa yrityksen toiminnan kanssa ja se on sellainen asia, jonka edessä äänestän jaloillani. Näin kolmekymppisenä minulla on onneksi varaa valita, millaiselle työnantajalle haluan antaa aikaani sekä ammattitaitoani. Tehdystä työstä haluan vastineeksi arvostusta ja sellaisen rahallisen korvauksen, jonka työkokemukseni, vastuideni sekä koulutukseni puolesta ansaitsen. Olisi myös mukavaa löytää sellainen työpaikka, jossa työn määrä suhteutettaisiin käytössä oleviin tunteihin. Olen ainakin omasta mielestäni tehokas, mutta useamman ihmisen työmäärä on allekirjoittaneellekin liikaa. Täytyy myöntää, että minulle tulee kyllä ikävä asiakkaitani ja työntekijöitäni. Oikeastaan ainoastaan heidän vuokseen, sekä solidaarisuudesta tiimiläisiäni kohtaan, jaksoin niinkin pitkään sinnitellä mukana.

Kunhan pöly laskeutuu, saan otettua vähän lisää happea ja jäsenneltyä asioita päässäni, aion aloittaa kokonaisen postaussarjan tapahtuma-alan epäkohdista. Minulla on aiheesta kokemusta useammasta yrityksestä niin toimistolta kuin kentältäkin. Monet tuttavapiirissäni työskentelevät tapahtumatoimistossa, joten heidän haastatteluiden myötä saan hyvän läpileikkauksen alasta. Monet promoottorina työskentelevät ovat nuoria eivätkä tunne oikeuksiaan palkansaajana. Liian monet työnantajat käyttävät tätä sinisilmäisyyttä häikäilemättä hyväkseen. Lisäksi toimiston puolella palkkataso vaikuttaisi olevan yleisesti vastuuseen ja työn kuormittavuuteen nähden kohtuuttoman alhainen. Työuupumus on suorastaan tapahtuma-alan kansantauti. Se on äärimmäisen surullista. Haluan näillä puheillani herättää ihmisiä kyseenalaistamaan asioita ja jopa ravistella koko tapahtumakenttää toimimaan vastuullisemmin.

Kuvat: Inka Wirman

Lue myös:

Työhyvinvointi on paras investointi, jonka työnantaja voi tehdä

Esimies ja henkilöstön vaihtuvuus

Työaikalakiasioita

 

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: