On siis kevät

Luulenpa, että ihan kaikilla on välillä sellaisia päiviä, jolloin sitä tuntee itsensä surkimukseksi. Aamulla herää jotenkin väärällä jalalla ja on vaikeaa uskoa itseensä. Kaikki tuntuu tahmealta. Moisina päivinä ainakin minä tunnen itseni löllykäksi, rumaksi sekä tyhmäksi kuin saapas. Töissäkin on koko ajan sellainen olo kuin en kuuluisi sinne tai että pian paljastuu, etten osaa oikeasti mitään ja olen täysi luuseri. Tuntuu, että kaikki muut menestyvät paremmin ja onnistuvat tekemisissään. Kouluhommatkin takkuaa. Vaatteet ei istu, hiukset on huonosti ja kaikki menee mönkään.

Uskon ja toivon todella, että muillakin on toisinaan tällaisia päiviä. Minun kohdallani kuitenkin olen pannut merkille, että niitä on ollut viime aikoina hämmentän usein. Olen myös ollut poikkeuksellisen väsynyt. Niinpä aloin pohtimaan tätä asiaa lauantaina usean tunnin päiväunien jälkeen. Muistin, että näin on ollut ennenkin, nimenomaan keväisin.

Kevätväsymys on siis ihan todellinen ja vakava asia. Minuun ei kaamos juurikaan vaikuta, mutta lisääntyvä valo ilmeisesti sitäkin enemmän. Tämä on melkolailla järjenvastaista, koska minähän nautin aurinkoisesta säästä. Lokakuusta maaliskuuhun kestävä harmaus suorastaan tappaa sieluni! Jostain syystä silti olen keväisin aivan poikki. Sitten kun olen väsynyt, olen myös jatkuvasti huonolla tuulella, lyhytpinnainen ja siten aivan kamala ihmiskyrpä. Koen, että tarvitsisin vieläkin enemmän omaa aikaa ja hiljaisuutta ympärilleni.

Toisaalta sekin ärsyttää, että kun kelit kohenevat, tulee pakottava tarve tehdä kaikkea ja puuhastella ulkosalla esimerkiksi viikonloppuisin sen sijaan, että voisi hyvällä omalla tunnolla kyyhöttää neljän seinän sisällä viltin alla lukien kirjaa. Se on kieltämättä ahdistavaa. Sulaneet lumet myös paljastavat hoitamattoman pihan ja auringonvalo pesemättömät ikkunat, joten sekään ei ole kovin miellyttävää, koska pitää ryhtyä tarmokkaasti pihatöihin ja puunaamaan, vaikka paljon mielummin käyttäisi vähäisen vapaa-aikansa esimerkiksi kevään tositeeveekattausta toljottaen tai pimeässä huoneessa itseään säälien.

Olen kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan sopeutua yhteiskunnan normeihin ja iloita keväästä reippaan ulkoilun muodossa. Uskokaa tai älkää, se auttoi. Kirjoitin tuon yllä olevan väsyneen ahdistuneen tekstin sunnuntaiaamuna. Sitten lähdin 13 km kävelylle ja tein puolentoista tunnin joogaharjoituksen. Sillä välin joku oli kuin taikaiskusta ja ihan ilman painostusta siivonnut, haravoinut pihan sekä tehnyt ruokaa! En osaa sanoa, johtuiko mielialan kohenemiseni liikunnasta, puhtaasta kodista vai kenties niiden yhdistelmästä, mutta olen siitä saakka ollut kohtalaisen hyvällä tuulella.

Päätelmä: onnellisuus=liikunta, ruoka ja siisti koti

IMG_20180415_145723_897

2 thoughts on “On siis kevät

Add yours

  1. Mä oon huomannut, että huhtikuu on mulle kuukausista julmin. Vaikka rakastan lisääntyvää valoa ja keväistä luontoa, jotenkin se silti koettelee. Väsyttää, kiukuttaa, tuntuu rumalta ja tyhmältä. Mutta onneksi se myös aina menee ohi, ja muakin jeesaa just tuo liikunta. Yleensä toukokuu on jo parempi 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: