Paluu sorvin ääreen

Alkuperäinen suunnitelmani oli, että menen täysipäiväisesti töihin vasta ensi kesänä. Tarkoitus oli siihen asti kerryttää opintopisteitä ja kirjoitella blogia. Kuten olen kertonut, opetussuunnitelman vaihtumisen vuoksi jouduinkin ottamaan aika paljon enemmän kursseja tähän syksylle kuin olin kaavaillut. Senpä vuoksi on melko järkevää tehdä työharjoittelu (tai siis ihan vaan palata työelämään) jo aiemmin.

En olisi silti kuitenkaan uskonut, että se epämääräinen ”aiemmin” olisi jo nyt! Joskus vain tulee eteen työtarjouksia, joista ei voi kieltäytyä. Vanhemmuuden toinen osapuoli on siis isyysvapaalla loppuvuoden. Pienokainenhan menee joka tapauksessa tammikuussa päiväkotiin. Niinpä minä olen aloittanut koulunkäynnin lisäksi työt eräässä tapahtumatoimistossa. Sen lisäksi olen mukana Ping Helsingin asiantuntijaverkostossa. Loppuvuosi tulee siis olemaan melko hektinen.

Screenshot_2017-10-31-18-16-32

 

Palasin tapahtumatuotannon pariin useastakin syystä. Ensinnäkin koen, että en ole saavuttanut sillä saralla vielä tarpeeksi ja että minulla on paljon annettavaa. Toiseksi, olen kuullut tästä kyseisestä firmasta sekä heidän toimintatavoistaan paljon hyvää ja entisiä rakkaita kollegoitani on heidän leivissään. Kolmanneksi uskon, että minulla on valoisa tulevaisuus tässä yrityksessä.

Kuten täällä blogissa on useasti käynyt ilmi, en ole yhtään kotiäitityyppiä. Nostan hattua kaikille, jotka ovat, mutta minä en vain ole. Olen tumpelo keittiössä: leikkaan vahingossa käteeni tehdessäni ruokaa ja kaadan kiehuvat vedet päälleni steriloidessani tutteja. Enkä ole saanut aikaiseksi tehdä pikku DIY -sisustusprojektejakaan, vaikka niitä niin kovasti suunnittelin äitiyslomalle jäädessäni. En ole sellainen, joka jää muskarin jälkeen parveilemaan tuntikausiksi muiden mammojen kanssa. Tunnen itseni siellä vain ulkopuoliseksi.

20171104_084034

Jaksan kyllä touhuta vauvan kanssa, käydä kaupassa, nähdä äitiystäviäni ja pestä pyykkiäkin, mutta päivän päätteeksi en tunne saaneeni mitään aikaiseksi. Päin vastoin: olen tässä vuoden alusta kestäneen äitiyslomani aikana usein tuntenut arvottomuutta. Puhumattakaan jatkuvasta stressistä raha-asioiden suhteen. Tuo äitiyspäiväraha kun ei päätä huimaa, vaikka on tietenkin hienoa, että Suomessa on mahdollista olla verrattain pitkään maksetulla vanhenpainvapaalla.

Tottakai nautin lapseni kanssa olosta ja rakastan häntä yli kaiken, mutta rehellisyyden nimissä olen kaivannut aivan valtavasti työelämää. En ole vuoteen tehnyt töitä, ainoastaan opiskellut ja ollut vauvan kanssa kotona. Blogin kirjoittaminen on ollut minulle ainoa linkki ulkomaailmaan ja ilman tätä seinät olisivat kaatuneet päälle. Tällaiselle uraorientoituneelle persoonalle vuosi on pitkä aika.

 

Minun mielestäni kuitenkin pienokaiselle on tärkeää viettää aikaa myös isänsä kanssa ja päiväkotikin on erinomainen paikka lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta. Jotkut voivat olla järkyttyneitä tästä ratkaisusta, mutta mielestäni on hienoa, että maassamme ylipäätään on mahdollisuus myös isän jäädä kotiin ja varhaiskasvatuskin on ensiluokkaista.

20171027_130318

Tämä saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta minä olen onnellisimmillani silloin kun saan tehdä motivoivaa työtä, jossa minua arvostetaan ja sen jälkeen tulla kotiin viettämään aikaa perheen kanssa. En valitettavasti koe, että panostani kotiäitinä arvostettaisiin millään tavalla. Teen erittäin mielelläni töitä, jotta voin ulkoistaa esimerkiksi siivoamisen jollekin ammattilaiselle sekä antaa lapselleni mahdollisuuden tulevaisuudessa kokeilla eri harrastuksia ja nähdä maailmaa. Näihin asioihin tarvitaan rahaa, jota saa töissä käymällä.

Jos olisin jäänyt kotiin pidemmäksi aikaa, olisin ollut vakavassa vaarassa menettää järkeni. Minä tarvitsen sitä, että voin puhua aikuisten kesken jostain, joka ei millään tavalla liity vauvan kehitysvaiheisiin, välikausivaatteisiin tai neuvolakäynteihin. Loppuun vielä haluan kompata vuoden takaista itseäni: ”Uskon olevani lapselleni parempi vanhempi silloin, kun saan välillä urheilla, toteuttaa unelmiani ja jopa käydä joskus ystävieni kanssa lasillisella. Ei myöskään liene maailmanloppu, jos toisinaan tahdomme lähteä vaikka elokuviin ja syömään avomieheni kanssa jättäen jälkikasvumme isovanhempien kontolle. Mielestäni hyvinvoiva äiti ja parisuhde on lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin kaksi vuotta yötä päivää valvonut katkeroitunut lähiömutsi, joka on väsymyksestä muuttunut hirviöksi, eikä tunnista enää omaa peilikuvaansa.”

IMG_20171028_194649_263

Postauksen kuvitukseksi valikoitui satunnaisia otoksia viime viikkojen varrelta.

Lue myös:

Tulevan äitiyden kohtuuttomat paineet

Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s