Kihlat

Raflaavan otsikon perusteella kaikki nyt varmasti kuvittelevat, että minut on vihdoin rengastettu. No ei ole. Kertoisin siitä ehkä ensin sukulaisille ja ystäville kasvotusten. Tässä kirjoituksessani kyllä kuitenkin käsittelen tuota aihetta ja sitä, mitä nuo sormukset minulle merkitsevät.

Minähän ilmoitin avomiehelleni raskaaksi tultuani ponnekkaasti, että on turha kuvitella kosiohommia ennen kuin lapsi täyttää vuoden. Minun mielestäni kihlautuminen raskausaikana, puhumattakaan naimisiin menosta ristiäisissä, on kornia. Ymmärrän kyllä lainsäädännöllisestä näkökulmasta heitä, jotka niin valitsevat, mutta minusta ei moiseen olisi ollut.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Kyllä minä tahdon naimisiin. Tahdon kovastikin ja onhan siitä ollut puhetta. En vain halunnut naimisiin sillä tavalla. Nähkääs, minä olen suunnitellut häitäni noin 25 vuotta, enkä ole valmis jakamaan tuota päivää kenenkään kanssa. Tai no, korkeintaan sen sulhasen. Nyt varmaan joku pohtii siellä närkästyneenä, että tärkeintähän tässä puuhassa on se avioliitto, kumppanuus ja rakkauden side. Juu on toki, mutta ei yhdet isot juhlat bändeineen nyt koskaan ole haittaakaan tehnyt.

cc2c4752598fa193b540371d2ccc2f9f

Alan olla siinä iässä, että ympäriltä rengastetaan joka toinen päivä joku. Häitä ja polttareita on jo viikoittain. Minun mielestäni kihlautuminen on merkki siitä, että mennään naimisiin ja silloin pitää päättää ajankohta tuolle tapahtumalle. Käsitän, että häiden järjestäminen ei ole ihan ilmaista. Tuo päivä saattaa siis osua usean vuoden päähän, jotta saadaan säästettyä kahisevaa. Kuitenkin se ajankohta on lyötävä lukkoon, jotta kihlauksella olisi päämäärä.

Minä olen tietenkin jo päättänyt itse asiassa ennen kuin tapasin tämän paremman puoliskoni, että menen naimisiin viimeistään karkauspäivänä vuonna 2020. Minulla on säästötili sitä varten, olen katsonut valmiiksi sekä kirkon että juhlapaikan, tehnyt budjettiexelin sekä antanut ystävilleni pilkuntarkat ohjeet polttareitani silmällä pitäen. Vain se sormus siis puuttuu.

Olenkin viime aikoina leikitellyt sillä ajatuksella, että kosiikohan tuo miekkonen, miten ja milloin. Erästä ystävääni kosittiin syntymäpäivänä ja toista jouluna. Julmaa! Menee synttärit ja joulut pilalle tällaisen tuplajuhlan vuoksi. Toisaalta moinen ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla” on sangen insinöörimäinen ajattelutapa ja uskon, että oma avomieheni voisi järkeillä juurikin niin.

Ongelma tässä on kuitenkin oikeasti se, että kaikki skenaariot potentiaaliseen kosintaan liittyen tuntuvat ainoastaan todella kiusallisilta. Ruusun terälehdet sängyllä, kynttilämeri, pitkät tunteikkaat puheet tai polvistuminen ravintolassa saavat jo ajatuksena minulle vähän oksennusta suuhun. Ehkä minulta puuttuu jokin romantiikkageeni. Erään ystäväni mies kosi heidän keskeneräisen talonsa raksalla rautalankasormuksella. Siinä on tyyliä!

Kenties minulle sopivin tapa olisi aamupalan lomaan livautettu rasia ilman sen kummempia krumeluureja tai se, että ihan muina henkilöinä viikonlopun ruokaostosten lomassa poikettaisiin kultasepänliikkeeseen ”valitse tosta” -mentaliteetilla. En myöskään kaipaa isoja timantteja. Nehän ovat kamalan epäkäytännöllisiä. Tuhlaan mielummin nekin rahat häävieraiden kestitsemiseen.

Postauksen kuvat ovat Pinterestistä erittäin salaisesta hääsuunnittelukansiostani.

PS. Tämän kirjoituksen tarkoitus oli lähinnä muistuttaa tuota blogiani lukevaa miestä siitä, että mikäli hän suunnittelee joskus jonkinlaista kosintaa, kannattaa ne vaaleanpunaiset ruusun terälehdet jättää suosiolla kauppaan.

Lue myös:

Pienissä häissä

Polttaripäiväkirja: Ranskan Riviera

2 kommenttia artikkeliin ”Kihlat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s