Ristiäisten muistilista

Ristiäiset, vauvan ensimmäiset bileet, ovat tuiki tärkeä tilaisuus. Nykyään on melko yleistä pitää nimenantojuhla ilman mitään sen kummempia virallisia osuuksia tai kastetta, mutta itse kirkkoon kuuluvana en nähnyt mitään syytä olla liittämättä jälkeläistäni Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Ristiäisten, kuten kaikkien juhlien, järjestämiseen liittyy melko paljon kaikenlaisia seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon. Päätinkin koota tähän muutamia.

Nimi: Liitetään lapsi kirkkoon tai ei, nimi pitää kaikille antaa. Tässä riittääkin pohtimista etenkin jos vanhemmilla ei ole sama sukunimi tai jos toinen vanhemmista on oikeastaan jo vuosikymmeniä sitten päättänyt, minkänimiset jälkeläiset haluaa. Me päädyimme sellaiseen kompromissiin, että viime kädessä toinen päätti etunimet ja toinen sukunimen.

Pakolliset järjestelyt: Maistraatista lähetetään lapsen syntymän jälkeen paperi, johon täytetään edellisen kohdan mukaisesti päätetyt nimet. Tämä sitten joko toimitetaan maistraattiin tai annetaan pastorille.

Ajankohta: Ristiäiset tulisi järjestää kahden kuukauden kuluttua lapsen syntymästä tai vähintäänkin ilmoittaa nimi maistraattiin. Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, on hyvä ottaa huomioon ennakolliseen isyydentunnustukseen liittyvä kuukauden harkinta-aika mikäli halutaan antaa isän sukunimi.

Mekko: Jos lapsi kastetaan, tulee hänellä olla yllään valkoinen pitkä kastemekko. Itse toimituksen jälkeen mekon voi toki vaihtaa mihin tahansa kuteisiin. Pelkässä nimenantojuhlassa kastemekkoa ei tarvita ja henkilökohtainen mielipiteeni onkin, että sitä ei myöskään silloin tulisi käyttää. Kastemekon kanssa saattaa tulla myös kädenvääntöä mikäli molempien vanhempien suvuissa on niin sanottu perinnemekko. (Me ratkaisimme asian sopimalla, että jos tulee tyttö, käytämme minun sukuni mekkoa ja jos tulee poika, käytämme avomieheni suvun mekkoa.)

Paikka: Kastejuhlan voi järjestää kirkossa, seurakuntatalolla tai vaikka isovanhempien luona. Minulle oli äärimmäisen tärkeää, että lapsi kastetaan meillä kotona. Tiiviistä tunnelmasta huolimatta olen tähän päätökseen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka jouduinkin sitä varten imuroimaan jopa sohvan alta sekä pesemään lattiat. (Tai no, äitini oli auttamassa järjestelyissä ja hän imuroi sekä luuttusi, mutta kuitenkin…)

Kutsut: Ristiäiskutsuksi riittää myös ihan vaikkapa puhelimitse tehty ilmoitus, mutta minä halusin askarrella ja lähettää perinteiset kutsut. Laitoin niihin ajankohdan, syntymäajan sekä strategisten mittojen lisäksi seuraavan tekstin Tove Janssonin kirjasta ”Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia”:

Minä olen niin pieni, ettei minulla ole nimeä, vastasi mönkijä innokkaasti. Ajatella, ei kukaan ole sitä ikinä aikaisemmin kysynyt. Ja sitten tulet sinä, josta olen kuullut niin paljon ja johon olen halunnut tutustua, ja kysyt, mikä minun nimeni on. Luuletko -voi sentään, jos voisit- tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon vaivaa, jos keksisit minulle nimen, joka olisi minun eikä kenenkään muun?”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valmis ristiäiskutsu

 

Vieraat: Tilanpuutteen takia piti vieraslista karsia ainoastaan lähisukulaisiin ja kummeihin. Kutsuimme kuitenkin muutamat lähimmät ystävät iltapäivällä rääppiäisiin, jotta hekin pääsivät osalliseksi tätä tärkeää päivää.

Kummit: Jos lapsi kastetaan kirkkoon, tulee hänellä olla vähintään kaksi kummia. Näiden tehtävä on olla pienokaisen erityinen ystävä ja tukea vanhempia tämän kristillisessä kasvatuksessa. Kirkoon kuulumattomat eivät varsinaisia virallisia kummeja tarvitse, mutta usein silti on tapana nimetä ”kummeiksi” vaikkapa vanhempien ystäviä.

Tarjoilut: En olisi ikimaailmassa selvinnyt juhlasapuskojen valmistamisesta ilman apua. Me päädyimme tarjoamaan kakkukahvit ja illan rääppiäisiin osallistuneet saivat kuohuviiniä. Tarjolla oli kahta erilaista voileipäkakkua, kolmea täytekakkua, pororieskarullia, karjalanpiirakoita munavoilla sekä kuivakakkua ja keksejä. Nämä riittivät mainiosti kolmellekymmenelle juhlavieraalle sekä kymmenelle rääppiäisiin osallistuneelle, enkä jäänyt itsekään nälkäiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhlan kulku: Kastejuhlan virallinen osuus kestää parikymmentä minuuttia. Ainakin meillä pastori piipahti viikkoa ennen kylässä ja kävimme yhdessä läpi toimituksen sekä päätimme, mitä virsiä veisataan. Kummit saivat osallistua lukemalla pätkän esirukousta sekä evankeliumia (Mark 10:13-16).

Lahjat: Kummilusikka ja korut ovat suosittuja ristiäislahjoja. Näiden lisäksi pienokaisemme sai muun muassa vaatteita, leluja, kirjoja, lahjakortteja ja astioita. Ihanat ystäväni olivat myös ostaneet minulle hopeisen riipuksen, johon on kaiverrettu lapseni nimi, syntymäaika, -pituus ja -paino.

Pukeutuminen: Jos ristiäiset pidetään kirkossa, on kohteliasta peittää olkapäät. Kotona voi olla vähän rennommin. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon juhlan luonne, joten kaikkein lyhyin vesirajamekko ei ehkä ole se oikea valinta. Miehillä olisi suotavaa olla vähintäänkin pitkät housut, mutta ei kuitenkaan farkkuja. Vinkkinä imettäville, että kannattaa hankkia sellainen kolttu, jossa tuo ruokinta onnistuu helposti. Itsehän en ottanut sitä asiaa huomioon mekon valinnassa, vaikka rehellisyyden nimissä olisi kyllä kannattanut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mekko: Ellos, jakku: H&M, kengät: Sokos
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s