Tupaantuliaiset ja mitä niistä opimme

Muutettuani kesäkuun alussa keskustasta esikaupunkialueelle, pidimme tupaantuliaiset. Vaikka noista bileistä on jo tovi aikaa (tai ehkä juuri siksi) ajattelin kertoa hieman niistä ja siitä, mitä pirskeiden järjestäminen minulle opetti.

Minä rakastan erilaisia juhlia ja erityisesti niiden järjestämistä. Niinpä suunnittelin näitäkin pippaloita pitkään ja hartaasti. Kutsuin vieraat ajoissa, jotta mahdollisimman moni pääsisi paikalle ja tein budjetin Exeliin, kuten kuka tahansa normaali juhlajärjestäjä tekee. Paikalla oli loppujen lopuksi reilu parisenkymmentä iloista juhlijaa ja sää oli mitä mainioin. Bileiden järjestämiseen kuuluu usein kuitenkin se, ettei kaikki aina mene suunnitellun mukaan. Tässä siis viisi asiaa, jotka opin kantapään kautta:

  1. Varaa tarpeeksi kuplivaa. Laskujeni mukaan shampanjaa ja kuohuviiniä oli juhlissa yhteensä 15 pulloa, mutta se loppui auttamattomasti kesken. Tämä aiheutti paljon mielipahaa siitäkin huolimatta, että siinä vaiheessa siideriä, olutta, lonkeroa, viiniä, sangriaa ja väkeviä oli vielä runsaasti jäljellä.
  2. Älä tarjoa kirkkaita viinoja. Jätä suosiolla gini, vodka, viski, jekku, jallu ja etenkin absintti kaappiin. Juhlaväki pärjää hyvin miedommillakin vaihtoehdoilla ja ylilyönneiltä mahdollisesti vältytään.
  3. Varaa tarpeeksi ruokaa. Juhlissa oli juomien lisäksi tarjolla suolaista ja makeaa purtavaa. Lisäksi laitoimme grillin kuumaksi illan hämärtyessä. Tämä oli yksi juhlien kohokohdista ja grillattavaa olisi kannattanut varata enemmänkin, koska hitaimmat jäivät ilman grilliherkkuja.
  4. Mieti, ketä kutsut milloinkin. Jos kaksi ihmistä, joiden suhde perustuu ”vastakohdat täydentävät toisiaan” -filosofialle, järjestävät yhteiset juhlat, ei sovi olettaa, että heidän ystävänsä tulisivat keskenään toimeen. Joskus olisi siis järkevämpää järjestää yksien bileiden sijasta kahdet, jotta kaikki tuntevat olonsa kotoisammaksi ja turhilta konflikteilta vältytään.
  5. Hanki eteispalvelu. Juhlissa voi joskus käydä niin, että joku ottaa vahingossa vaikkapa jollekulle toiselle kuuluvat jalkineet ja siitä huolimatta, että ne palautuvat rikospaikalle, juhlien emäntä päätyy maksamaan jalkineiden omistajalle sievoisen summan korvauksena. Toisin sanoen olisin siis säästänyt paljon rahaa, jos olisin palkannut jonkun ihmisen narikkamieheksi sen sijaan, että vieraiden takit, kengät ja muut roinat lojuivat hujan hajan ympäri asuntoa humalaisten ihmisten armoilla.

image-36

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s