Tää on mun stadi

Päätin aloittaa postaussarjan, joka käsittelee kotikaupunkiani Helsinkiä ja sen suosikkialueitani: Töölöä, Kalliota, Käpylää ja Kruununhakaa. Ennen kuin aloitan sarjan, tahdon hieman pohjustaa omaa suhdettani tähän maamme pääkaupunkiin. Se ei nimittäin ole aina ollut yhtä ruusuilla tanssimista.

Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, mutta en ole alunperin Helsingistä kotoisin. Itse asiassa silläkin uhalla, että tämä tieto maksaa minulle molemmat lukijani, täytyy nyt paljastaa: olen turkulainen. Muutimme sieltä Nurmijärven parhaaseen taajamaan, Klaukkalaan, kun olin neljän vanha. Ensimmäinen kerta kun koin vahvaa helsinkiläisyyttä, oli päästessäni katsomaan Jokereiden jääkiekko-ottelua livenä uutuuttaan hohtavaan Hartwall Areenaan.

Klaukkalasta läksimme Riihimäelle saatuani yläasteen päätökseen. Lukion suoritin Helsingissä, joten ”Riksu” oli minulle vain paikka, jossa kävin nukkumassa sekä töissä. Kun sain valkolakin, muutin samantien lähemmäs sivistystä, Tikkurilaan, ja aloitin työt lentoasemalla. Viihdyin Vantaalla muutaman vuoden ja 2010 minusta tuli vihdoin myös osoitteen puolesta se, jota olin jo henkisesti pidemmän aikaa ollut: helsinkiläinen.

191499_10150151356742605_2920069_o

Siinä vaiheessa kun virallisesti helsinkiläistyin, olin jo pyörinyt kaupungin öisessä elämässä viitisen vuotta. Tuossa ajassa oppii huomaamaan, että Helsinki on oikeastaan yksi suuri pikkukaupunki ja sen piirit ovat melko pienet. Jos on yhtä sosiaalinen kuin minä olin aikoinaan, saattaa käydä niin, että heräät eräänä päivänä ja sinulla on arveluttava maine. Niinpä kaupunki alkoi ahdistaa. Pakkasin matkalaukkuni, haistatin pitkät koko Helsingille ja lähdin matkaoppaaksi. Päätin, että jos koskaan palaan Suomeen, en muuta ainakaan takaisin tähän paskanjauhajien mekkaan.

Joskus täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle tai minun tapauksessani katsoakseen peiliin. Pari vuotta ulkomailla oleiltuani ymmärsin, että en voi syyttää kaupunkia omista virheistäni. Mikään ei ollut Esplanadin, Bulevardin, Narinkkatorin, Kaivopuiston tai edes Sibelius -monumentin syytä. Niinpä palasin Helsinkiin. Nykyään aina kun tulen lennolta, on ihanaa tulla kotiin. Rakastan Helsinkiä kaikkina vuodenaikoina: rakastan keskuspuistoa syksyllä, Aleksanterinkadun talvea, Töölönlahtea keväisin ja kesäistä Suomenlinnaa.

Kävin viime viikolla katsomassa tätä kaupunkia turistin silmin ja vierailin uutuuttaan hohtavassa Helsingin kaupunginmuseossa sekä Tuomiokirkossa. Otin myös kesän tavoitteeksi hypätä jonain kauniina päivänä turistibussin kyytiin ja oppia lisää kotikaupungistani.

13262653_10154217409217658_283439168_o

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Tää on mun stadi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s