Mikä minua liikuttaa?

Kun kirjoitin muutama viikko takaperin hyvinvoinnista, sain Facebookiin lukijalta toiveen, että kertoisin hieman liikuntatottumuksistani. On tieteellinen fakta, että kuntoilu aiheuttaa auttaa moneen vaivaan, parantaa unen laatua ja virkistää mieltä. Vaikka joka kerta pienenkin urheilusuorituksen jälkeen on voittamaton olo, houkuttaa ainakin minua usein sohvanpohja liikaa.

Kuten mainitsin aiemmin, olen sellainen luonne, että jos minua ei jokin asia huvita, en tee sitä. Siispä kuten arvata saattaa, liikuntarutiineitani ei voi oikeastaan kutsua rutiineiksi lainkaan: Saatan välillä käydä kuusi kertaa viikossa salilla. Toisinaan taas voi mennä pitkiäkin aikoja siten, että ainoa voimailusaavutus on raahautuminen lähikauppaan.

Kuntoiluhistoriastani täytyy mainita sen verran, että nuorena olen harrastanut salibandyä ja tanssia. Lukioaikaan treenasin helposti yksitoista tuntia viikossa. Perjantai-iltojen hupi oli Combat+Pilates+Body Pump –combo. Sitten lauantaiaamuna mentiin joogaan. Olinkin silloin hieman hoikemmassa kunnossa (puhumattakaan pettämättömästä tyylitajusta) kuten alla olevasta ”ten years after” -kuvaparista voi havaita.

Aikuisiällä olen liikkunut vähän vaihtelevalla innolla, mutta liikkunut kuitenkin. Viime vuosina olen pyrkinyt pois suorittamisesta. Joskus ajattelin että on pakko käydä salilla/spinningissä/jumpassa, koska pitää olla niin ja niin paljon aerobista liikuntaa sekä sopivasti lihaskuntoa päälle. Sitten oivalsin, että elämässä ei ole pakko mitään muuta kuin kuolla.

Irtisanoin salijäsenyyteni tammikuussa, koska uudessa osoitteessani ei ole kyseisen ketjun kuntosaleja mailla eikä halmeilla. Tiedän kokemuksesta, että jos salille pääsy on tehty liian hankalaksi, en mene ollenkaan. Lisäksi yli 70€ kuukaudessa on aika suolainen hinta opiskelijalle siitä, että käy kuntokeskuksessa vain satunnaisesti kahvilla. Hassua kyllä, irtisanomisen jälkeen liikunta on maistunut paljon paremmin sekä monipuolisemmin. Asetin tavoitteeksi silloin vuoden vaihteessa löytää sellainen kuntoilumuoto, josta oikeasti nautin ja jota teen mielelläni.

Olen ymmärtänyt, että aina ei tarvita hienoja laitteita, rautaa tai ryhmäliikuntaohjaajan painostusta. Kävelykin on liikuntaa ja kotona voi tehdä vaikka kuinka paljon käyttäen hyväksi kertynyttä elopainoa. Hyödynnän myös aina työmatkoilla hotellien kuntosalit ja aurinkoiset lenkkeilymaastot meren äärellä. Lisäksi olen tutustunut loistaviin sovelluksiin, kuten Yogaia ja Sportsetter.

Jälkimmäiseksi mainitun avulla olen kokeillut uusia lajeja ja jopa verrytellyt kadonnutta tanssijalkaa. Ensi viikolla olen esimerkiksi menossa ystäväni kanssa pelaamaan sulkapalloa, mitä en ole tehnyt sitten yläasteen.

Yogaia puolestaan on aivan loistava sovellus paljon reissaavalle mutkattomuutensa ansiosta. Sieltä löytyy eripituisia ja -tasoisia videoita, joiden avulla voi huoltaa kehoa. Itse olen laiska venyttelijä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut varovasti elvyttää sitä kymmenen vuoden takaista joogaharrastustani.

Loisteliaaksi lopuksi todettakoon, että jos et ole huippu-urheilija tai treenaa muuten vain tavoitteellisesti, älä suorita. On toki aina hyvä suunnitella vähän etukäteen elämää ja raivata kalenterista aikaa voimistelulle, mutta suosittelen kuuntelemaan omaa kehoa sekä erityisesti sitä, minkälaista liikuntaa se tänään tahtoo vai tahtooko ollenkaan.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Mikä minua liikuttaa?

  1. Oot kyllä ihan langanlaiha tossa 2005 kuvassa että muutos on kyllä parempaan päin (vaikka et missään nimessä nytkään ole mitenkään lihava!). Hyvä kirjoitus,vielä kun itsekin jaksaisi tänään lenkkeilemään.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s